Salpapolku maastopyörällä 21.10.2017
Syysloman lopuksi kävin tutustumassa Salpapolkuun maastopyörällä. Salpapolku on 50km pitkä reitti Vironlahdelta meren rannalta Miehikkälään. Reitti seuraa Salpalinjan linnoitteita ja matkan varrella näkeekin kilometritolkulla kivisiä panssariesteitä ja parikymmentä hyvin säilynyttä linnoitetta.
Reitin varrella on myös useita hyvin hoidettuja nuotiopaikkoja, laavuja ja keittokatoksia sopivan lyhyiden välimatkojen päässä toisistaan. Reitti tai sen osa sopisi hyvin parin yön kävelyvaellukseen.
Linkkejä reittioppaaseen ja hyvin kuvitettuun matkakertomukseen:
- http://www.outdoorsfinland.fi/reitti/salpapolku/
- http://metsapolkuja.blogspot.fi/2014/08/salpapolku.html
Salpapolku on suunniteltu kävelijöille. Se on kuitenkin ajettavissa myös pyörällä. Vain parissa kohtaa pyörää pitää kantaa rappusia ylös tai taluttaa panssariesteiden läpi. Reitti kulkee pitkin mielenkiintoisia metsäpolkuja, metsäuria ja pikkuteitä eikä isoille teille juurikaan tarvitse mennä. Yhdessä kohtaa toisin reitti on opastettu rakenteilla olevan moottoritien läpi, mutta tämä kohta reitistä varmasti muuttuu lähitulevaisuudessa.
Viitoitus on hyvä eikä reitiltä eksy. Kartta ja/tai GPS on silti hyvä pitää mukana. Lokakuussa ei reitin varrella ollut enää palveluita, vaan museot olivat jo lopettaneet toimintansa kesäkauden jälkeen.
Reitti on yksisuuntainen, joten paluu takaisin lähtöpisteeseen pitää järjestää jotenkin. Itse ajoin isompia teitä pitkin takaisin suorinta reittiä. Ajoaika maasto-osuudella oli noin 5,5 tuntia ja maantiellä takaisin 2,5 tuntia.
Reitin paras osuus on välillä Majaniemi-Muhikko. Oma suosikkini oli erityisesti Rajajoki-Salpalinja-museo. Muhikon pohjoispuolella polkumerkinnät ovat huonompia ja reitti viitoitettu enimmäkseen metsäautoteitä pitkin.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka sotahistoriasta, Kymenlaakson maastoista tai vaellusreiteistä kiinnostuneelle.
Reitin varrella on myös useita hyvin hoidettuja nuotiopaikkoja, laavuja ja keittokatoksia sopivan lyhyiden välimatkojen päässä toisistaan. Reitti tai sen osa sopisi hyvin parin yön kävelyvaellukseen.
Linkkejä reittioppaaseen ja hyvin kuvitettuun matkakertomukseen:
- http://www.outdoorsfinland.fi/reitti/salpapolku/
- http://metsapolkuja.blogspot.fi/2014/08/salpapolku.html
Salpapolku on suunniteltu kävelijöille. Se on kuitenkin ajettavissa myös pyörällä. Vain parissa kohtaa pyörää pitää kantaa rappusia ylös tai taluttaa panssariesteiden läpi. Reitti kulkee pitkin mielenkiintoisia metsäpolkuja, metsäuria ja pikkuteitä eikä isoille teille juurikaan tarvitse mennä. Yhdessä kohtaa toisin reitti on opastettu rakenteilla olevan moottoritien läpi, mutta tämä kohta reitistä varmasti muuttuu lähitulevaisuudessa.
Viitoitus on hyvä eikä reitiltä eksy. Kartta ja/tai GPS on silti hyvä pitää mukana. Lokakuussa ei reitin varrella ollut enää palveluita, vaan museot olivat jo lopettaneet toimintansa kesäkauden jälkeen.
Reitti on yksisuuntainen, joten paluu takaisin lähtöpisteeseen pitää järjestää jotenkin. Itse ajoin isompia teitä pitkin takaisin suorinta reittiä. Ajoaika maasto-osuudella oli noin 5,5 tuntia ja maantiellä takaisin 2,5 tuntia.
Reitin paras osuus on välillä Majaniemi-Muhikko. Oma suosikkini oli erityisesti Rajajoki-Salpalinja-museo. Muhikon pohjoispuolella polkumerkinnät ovat huonompia ja reitti viitoitettu enimmäkseen metsäautoteitä pitkin.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka sotahistoriasta, Kymenlaakson maastoista tai vaellusreiteistä kiinnostuneelle.
Lähtöpaikka Majaniemi, Vironlahti
Reitin pituus 50km
Ensimmäiset bunkkerit tulevat vastaan jo parin kilometrin jälkeen
Polku oli yleensä hyvässä kunnossa, mutta parissa kohdassa polulle oli kaatunut puita edellisen viikon myrskyssä.
Märkää latupohjaa, joka oli kuitenkin hyvin pyöräiltävissä
Harjun kartanomaisemaa
Tällaisia keittopaikkoja oli matkan varrella useita
Myös telttapaikkoja ja laavuja löytyi hyvin
Polun varren korsut oli kaikki merkitty opastein
Tyypillistä polun kulku-uraa
Opastauluja oli säännöllisin väliajoin
Taustalla näkyy yksi polun laavuista
Tässä kohtaa polku oli viitoitettu pitkin rakenteilla olevaa moottoritietä. Toivottavasti tilapäinen ratkaisu :-)
80 hengen korsun sisäänkäynti
Salpalinjan kivisiä panssariesteitä ja polku niiden välissä. Tässä kohtaa polku oli sateisen syksyn vuoksi niin märkä, että kohta piti kiertää teitä pitkin
Upottavaa mutaa
Hauskaa mutta hyvin ajettavaa polkua. Kuvassa näkyy myös polun merkkitolppa, joita oli säännöllisin väliajoin.
Lisää korsuja ja juoksuhautoja
Muhikon jälkeen polku muuttui huonommaksi
Polun loppupiste järven toisella rannalla. Itse oikaisin tästä takaisin Vironlahdelle.
Comments
Post a Comment